En ole pitkiin aikoihin kirjoittanut. En tätä blogiani, en runoja, en tarinoita. Viimeksi keväällä kirjoitin yhden nukketeatteritarinan ja voi kuinka se oli vaikeaa. Tulos oli minusta kamala; huonoja sanoja, ei kunnon juonta, ei uskottavia rooleja. Yllätyksekseni siitä pidettiin ja nyt syksyllä pidämme uusintanäytöksiä pyynnöstä. 

Jaoin äsken erään runoni Facebookissa ja sain kommentin, että se oli kaunis, että kylmänväreet menivät selkäpiitä pitkin. Se oli niin kauniisti sanottu ja herätti minussa asuvan kirjailijan. Siis sen kirjailijan, joka toivoisin joskus olevani. Joko uskoisin, että minulla ehkä saattaa olla kykyjä, joita kehittää ja että haaveeni romaanista, omasta runokirjasta lasten kirjasta, ei olekaan ihan mahdoton. Joko uskaltaisin ottaa yhteyttää kustantamoon, jossa vihreää valoa jo hieman näytettiin ja kysyä mitä käsikirjoitukselleni kuuluu? Miksi en luota itseeni ja uskalla kirjoittaa enemmän.?Mikä pidättelee minua, etten heittäydy tähän täysillä?  Sanon tekosyyksi aina, että ei ole aikaa, kun käy töissä. Se ei ole totta; aikaa löytyy, jos niin haluan. Haluanko???