Tässä muutama runo. Kaikki on kirjoitettu tänä keväänä. Kolme ensimmäistä ( kolme neljästä) ovat  runoja, joilla osallistuin Muusarunokilpailuun. Tänä vuonna Muusarunokilpailussa  oli ennätysosanotto; yli neljäsataa osallistujaa! En haaveile sijoittumisesta. Enää.

Satakieli

 

 Sinä saavuit.

Varoittamatta valloitit kehoni,

teit jalkoihini aarrekartat,

paisutit rintani.

Hiuksistani teit pesän satakielelle.

 

Aamuisin juhlit karnevaaleissa,

hypit trampoliinillä kohdussani.

Kaakelilattia tuntui viileältä poskeni alla,

ja satakieli kantoi pehmikettä pesäänsä.

 

Sinä olit väkevä ja tahdoit paljon.

Minä syötin sinulle vihreitä omenoita, kaurapuuroa

ja kirsikoita.

Satakieli asettui pesäänsä  hautomaan.

 

Iltaisin lauloin sinulle kehtolaulun.

Me nukuimme sylikkäin,

kun satakielen poikaset kuoriutuivat.

 

Öisin ojensit kätesi sydämeni alle

  --- sinua pelotti.

Satakielen poikaset kiljuivat nälkäänsä.

 

Tänään lähdit tanssimaan.

Satakielen pesä on tyhjä.

 

Näe minut aivan hiljaa

 

Näe minut aivan hiljaa.

 

Kosketa minua

kuin painaisit jälkesi valettuun betoniin.

 

Suutele minua

 kuin jäätyisit kiinni minuun.

 

Jää vierelleni

kuin et haluaisi lähteäkään.

 

Kuiskaa minulle jotain meistä,

valehtele, kerro satuja.

 

Näe minut aivan hiljaa.

 

Polku

Kaivoin  meille polun,

lapion levyisen,

suoran ja puhtaan.

 

Raivasin meille tien,

viikatteen mittaisen

mutkittelevan ja rehevän.

 

Mursin meille väylän,

murtajan kokoisen,

viiltävän ja kirkkaan.

 

Sinä et kiittänyt.

 

Rakkautta(ko?)

Minä hengitin sinut savuna sisääni

ja huutaessani happea

sinä sytytit nuotion

 ---  annoit rakkautemme roihuta.

 

 

 

Tänä aamuna olen todella väsynyt. Eilinen ilta meni itkuksi. Soitin äidille ja itkin hänellekin kurjuuttani. Oikein ryvin itsesäälissä. Ei hyvä! Äiti ei osaa minua piristää, ei nytkään. Kurjan päivän päätteeksi menin nukkumaan jo yhdeksältä ja nukahdin heti. Keittiössä odottaa kasa vaatteita, jotka pitäisi viimeinkin silittää ja lupasin itselleni kirjoittaa tänään romaanianikin. Mutta silmien takana painaa väsymys, hartioita särkee ja mieliala on apea. Ei huvita. Jos nukkuisin vielä vähän ja katsoisin miltä maailma sitten näyttää.