Kiukuttaa niin moni asia:

-eräs hyvä ystävä (ainakin luulin niin) ei ole kommentoinut erouutistani mitenkään. ja kerroin hänelle asiasta sähköpostilla jo siis kuukausi sitten.

-ukko on taas veneellä. Sinänsä ihan hyvä, että on poissa silmistä, MUTTA tämä kuvio toistaa itseään; minä teen kaikki kotihommat. Kai hän ajattelee, että nyt on minun vuoro, kun minähän sain viime viikolla levätä, kun olin opiskelemassa. No onneksi olen ensi viikonkin.

-asuntoasia ei etene! Ja tämä on varmaan se suurin kiukun aihe. Minä niin kuvittelin, että kesäkuussa, kun minulla on lomakin, voisin muuttaa ja jättää tämän talon (jota siis inhoan) ja miehen lopultakin taakseni. Mutta ei :-(

-miten monta vuotta elämästäni onkaan mennyt hukkaan, kun olen yrittänyt rakastaa ja saanut aina oman pääni kääntymään, että kyllä se tästä vielä. Olen harvinaisen jästipäinen!!

-hartiat ovat taas jumissa ja särkee.

Jokohan tuli puhallettua kaikki ulos. Tekisi kyllä niin mieli huutaa ja raivota. Jos en olisi yksin lasten kanssa, nyt olisi juoksulenkin paikka!

 

Niin ja miksi minä edes pidän tätä blogia, kun eihän tätä kukaan lue. Onko tästä hyötyä.

 

Voi hitsi, että tunnen olevani niin yksin!!!!