Kultasuolla

 

Papan selkä on täynnä mäkäräisiä. Ihan mustanaan. Mutta ei se niistä välitä. Pappa laittaa minulle hyttysmyrkkyä huiviin ja käskee minua vetämään sukkien varret housun punttien päälle, jotteivat öttiäiset pääse syömään.  Olen ensimmäistä kertaa papan kanssa hillasuolla. Nyt olen tarpeeksi iso, kun menen syksyllä kouluun. Eilen aamulla minulta lähti ylhäältä hammas, kun puraisin mummun tekemää ruisleipää. Hammas on nyt uunin takana, jonne pappa heitti sen kotitontulle. Minä en kyllä ymmärrä mitä se tonttu sillä hampaalla tekee. Yhdessä satukirjassa oli semmoinen prinssi, jolla roikkui tiikerin hammas kaulassa, jotta kaikki tietäisi miten vahva se oli, kun se oli tappanut tiikerin. Laittaako tonttu minun hampaan kaulaansa, vaikka se oli ihan verinen.

   — Pysähytäänpäs tähän mättäälle ja syyään välillä, pappa sanoo ja levittää takkinsa meille viltiksi.

Mummu on laittanut meille voileipiä, joissa on paksuja makkaran siivuja ja mehua lasipulloon. Pappa haisee pahalle. Mummu sanoo, että pappa haisee vanhalle viinalle. Minun mielestä pappa haisee vanhalle miehelle. Saunankin jälkeen se haisee ihan samalle. Pappa syö kolme leipää. Sillä on iso maha. Minä jaksan syödä yhden.  Joka paikkaa kutisee ja minun kantapäässä on rakko. Pappa ei uskonut, että minun saappaat ovat liian isot. Pappa ei tykkää valittamisesta, joten olen hiljaa. Illalla kyllä itken, ihan varmasti. Sitten kun äiti tulee. Pappa hyräilee sitä metsäkukkalaulua, mitä se iltaisin soittaa haitarillaan ja jatkaa matkaa.  Ei se edes kato tulenko minä perässä. Pappa sano, että metsässä pitää puhua hiljaa, jos on pakko puhua. Muuten ei kuulemma kuule hillojen kutsua. Mitenhän ne hillat kutsuvat? Minä luulen, että ne jotenkin viheltää. Minä en osaa viheltää, vaikka olen kyllä yrittänyt. Pappa osaa. Yhtäkkiä pappa harppoo suolta metsän laitaa kohti ja viittoilee minulle. Mättäät ovat täynnä keltasta kultoo, kuten pappa sanoo. Punaisia marjoja ei saa ottaa. Pitää olla keltaisen oranssi ja pehmeä. Minun ämpäri on pian täynnä ja pappa myhäilee tyytyväisinä. 

-Nyt siekin oot sitte oikee suokävelijä, pappa hörähtää, kun pääsemme lopulta takaisin tutun hiekkatien varteen.

Pappa painaa kypärän päähäni ja lähdemme kohti mummolaa. Pappa ajaa hiljaa, jottei kulta tipu tielle. Mummo aikoi tehdä meille ahvenpottuja ja illalla lämmitetään savusauna. Siellä on pimeätä ja ei saa nojata seiniin ettei tuu mustaksi.  Saunan jälkeen saa valita navetan keittiön korista yhden limsapullon. Minä otan varmaan tänään punaisen. Se on parasta.

''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''

 

Tämän novellin kirjoitin muistaakseni kevättalvella 2008. Kirjoitus on fiktiota, mutta tietenkin olen napannut joitakin juttuja omasta koetusta elämästä :-)