Tämä kirjoitus on kirjoitettu viime viikolla jo.

Kolme opiskelupäivää takana. Ottaen tilanteen huomioon ihmeen hyvin jaksoin. Vain välillä teki mieli nousta seisomaan ja karjaista: ”Minä olen eronnut.” En kuitenkaan kertonut kenellekään. En ole vielä valmis avautumaan opiskelukavereilleni niin paljon. Kouluttajalle on ehkä kerrottava tässä kevään aikana, jos erotilanne alkaa vaikuttaa mm.tehtävien palautukseen. Mutta tuskin.

Viime päivinä on ollut paljon erouutisia julkisuudessa. Imen niitä itseeni, luen jokaisen pienenkin uutisen ja mietin erojen taustoja. Onko jollakulla ollut samanlaista kun meillä? Onko heidän eronsa samanlainen? Haen varmaan ymmärrystä edelleen tälle tilanteelle.

Eniten tällä hetkellä pelottaa appivanhempien reaktiot. Tiedän, että en ole heidän suosiossa nytkään ja pelkään, että minua tullaan syyllistämään todella rankasti. Olen varautunut jopa siihen, että he epäilevät kykyjäni äitinä ja huoltajana. En lainkaan ylläty, jos he ehdottavat miehelle, että hän taistelisi huoltajuuden itselleen. Toivoisin kuitenkin, että he pystyisivät ajattelemaan asiaa lasten kannalta ja muistaisivat, että minä olen lasten äiti ja jos he hyökkäävät minua vastaan, se satuttaa myös lapsia. Tiedän heidän rakastavan lapsiamme ja siksi niin toivon, että he haukkuisivat minua vain ollessaan kahden. Ei heidän tarvitse minusta pitää, eikä hyväksyä eroamme, mutta lapsiamme täytyy kuitenkin tässä tilanteessa varjella kaikelta ylimääräiseltä stressiltä. 

Jutellessani siskoni kanssa erostamme, ymmärsin miksi oloni on helpottunut ja on parempi olla miehenkin kanssa: minun ei tarvitse enää yrittää rakastaa. Minun ei tarvitse olla rakastava vaimo enää. Mitään ei tarvitse pakolla vääntää. Jos en halua viettää toisen kanssa aikaa, minun ei tarvitse, jos en halua koskea, minun ei tarvitse. Minun ei tarvitse edes kysyä mitä toiselle kuuluu? Tähän asti olemme nukkuneet edelleen samassa sängyssä, mutta luulen, että on tullut aika siirtää patja muualle. Vierekkäin nukkuminen ei tunnu enää hyvältä. Nukuin paljon paremmin nyt yksin hotellihuoneessa.

Tiedän olevani kaiken herkkyyteni lisäksi vahva ja nyt on vain uskottava siihen.