Tämän olen todennut ennenkin. Olenko usein jo niin väsynyt ja mieli kaipaisi viikonlopun viettoon vai mikä on, mutta usein torstaisin minulle sattuu ja tahtuu ikäviä asioita. Aamu alkaa huonosti päänsäryssä, kahvi läikkyy pöydälle, puserolle, tulee kiire...Tämä aamu alkoi ihan hyvin. Söin rauhassa hotellilla aamiaisen, pakkasin, maksoin ja kävelin ilman kiirettä koululle. Koululla opiskelutovereiden paniikki tulevasta kokeesta alkoi tarttua. Olin luullut, että koska käytän Wordiä päivittäin minun ei tarvitsisi erikseen harjoitella tenttiin. VÄÄRIN! Ymmärsin, että olisi pitänyt. Kokeessa onnistuin tyrimään ihan perusasiassa, jonka vuoksi koe mitä ilmeisemmin on hylätty ja joudun sen uusimaan. Voi että otti päähän oma tyhmyys!! Ja laiskuus!

Loppupäivän opiskelimme Exceliä. Sinänsä ihan mielenkiintoista, mutta aivoni tuntuivat jo olevan kovastikin toista mieltä siitä, että pitäisi ottaa vastaan uutta tietoa. Väsytti ihan armottomasti. Väsymyksen myötä tuli suru ja epätoivo. Olenko ajanut itseni umpikujaan? Onko tässä lopultakaan jrjen hiventkän? Olenko tuominnut itseni ikuiseen yksinäisyyteen?

Olen jaksanut olla positiivinen ja reipas ja uskoa parempaan huomiseen. Uskonut iltaisin, että huomenna minua lykästää ja saan asunnon. Mutta ei mitään! Näillä näkymin tämä tarkoittaa sitten sitä, että aikaisintaan elokuussa pääsen muuttamaan. Jos sittenkään :-( Kesä saman katon alla. Kesälomat ja kaikki tässä. Miten ihmeessä minä pystyn, jaksan...miten ihmeessä pysyn lujana, Jaksan uskoa parempaan tulevaisuuteen. Miten jaksan antaa lapsille hyvän kesän, kun minua vain ahdistaa nykyinen tilanne ja epätoivo iskee päälle. Kertokaa minulle mitä ihmettä teen? Olen rukoillut joka ilta. Pyytänyt korkeimmilta voimilta voimia itselleni, pitkää pinnaa ja sitä asuntoa. Rukouksiani ei ilmeisesti kuulla....

"Anna minulle voimia, jotta jaksan seistä lasteni tukena. Anna minulle syli, jossa lapset voivat itkeä suruaan. Anna minulle korvat, joilla kuulla heidän pelkonsa. Anna minulle rakkautta yllin kyllin lapsilleni jaettavaksi. Anna minulle uskoa ja toivoa, että huomenna on paremmin. Anna minulle lopultakin elämä ilman ahdistusta ja toivottumuutta, synkkää masennusta. Anna minulle ilo, sillä sitä sydämeni kaipaa. Anna meille oma koti, johon saamme tehdä pesän-minä ja lapset. Älä hylkää minua nyt, sillä olen liian yksin. Tänään ja huomenna, koko loppuelämän minä tarvitsen sinua rinnalleni. Anna minun löytää sinut ja uskoa , että kaiken tämän sinä minulle annat, koska minua rakastat.