Olen kotimatkalla eli jälleen istun junassa ja kirjoitan. Vietimme viikonlopun Tampereella Annen ja  Elinan kanssa. Shoppailimme, kävimme ulkona syömässä ja muutamassa baarissakin pyörähdimme. Oli ihana jutella ja tuntea olevansa hyväksytty juuri sellaisen kuin on. Oli myös ihana jakaa tämä rakastuminen/ihastuminen ystävien kanssa, jotka ovat vilpittömän onnellisia puolestani. Tänään tietenkin lähtiessä nousi heti ikävä ja kaipuu, mutta toivottavasti suunnittelemamme Tahkon viikonloppu onnistuu helmikuussa. Sinne otamme miehetkin mukaan.

Ikävä on tunne, jota on saanut kestää paljon viime aikoina. On ikävä lapsia, Häntä ja ystäviä, jotka asuvat kaukana. Ikävä siskoa ja veljeä. Joulun olen tottunut viettämään perheeni kanssa ja tänä jouluna siihen tulee poikkeus, kun lähdemme Hänen kanssaan Leville joulun viettoon. Toisaalta odotan tätä uudenlaista jouluakin innolla, voin omistautua täysin tälle suhteelle ja rentoutua, kun ei tarvitse hössöttää ruokien ja siivousten kanssa (vaikka sekin on joskus mukavaa).