Luulin rakastaneeni Häntä, mutta se rakkaus kuihtui heti, kun minä lopetin puhaltamisen. Rakkautta ei ollut kuin minun puoleltani-olin hänelle kuin ystävä. Intohimo puuttui koko ajan ja kun sen lopulta tivasin häneltäkin, oli hänen myönnettävä, ettei hän minua rakastanut. putosin haaveistani lujaa, mutta päätin heti, että en anna tapahtuneen murtaa uskoani rakkauteen, vaan luotan vaistoihini ja olen rohkeampi kuuntelemaan itseäni. Tässä suhteessahan epäilin jo aika pian hänen tunteitaan. 

Nyt kun minua rakastetaan oikeasti ja aidosti, en voi kuin ihmetellä mitä oikein luulin silloin??