Eilen saimme hieman keskusteltua miehen kanssa. Ymmärrän nyt miten onneton hänkin on ollut lähes koko liittomme ajan ja uupunut. En ole ollut helppo kumppani lainkaan. Välillä on ollut parempia jaksoja, jolloin mies on uskonut, että kaikki kääntyy hyväksi, kunnes olen romuttanut kaiken ja sanonut hyvän jakson olleen esitystä. Yritin selventää, ettei se ole ollut esitystä, vaan Yritystä. Aina välillä päätin, että kaikki on hyvin ja hoin sitä itselleni, kunnes taas uuvuin ja totesin, että mikään ei ole muuttunut ja kaikki on yhtä huonosti kuin aiemminkin. Puhuimme myös siitä, että miten minä "päätin" kaikki isot asiat; päätin, että lapsi saa tulla, ostetaan talo (tosin mies kyllä päätti mikä talo), päätin, että menemme kihloihin, naimisiin...miten näistä mies ei olisi halunnut oikeasti. Tein väärin pakottaessani, kiristäessäni hänet etenemään suhteessamme. Olisi pitänyt ymmärtää jo alun alkaen, että hän ei halua, että olemme liian erilaisia ja haluamme eri asioita. Heti alusta lähtien kaikki meni väärin.

Puhuimme myös masennuksestani, Miten rankkaa se oli miehelleni, kun syytin häntä kaikesta pahasta olosta ja kiukuttelin hänelle. Minä taas koin jääväni sairauteni kanssa aivan yksin, kuin minut olisi vain heitetty sairaalaan ja todettu "Hoida itsesi kuntoon. Kotiin ei tulemista ennen kuin olet paremmin käyttäytyvä, kiltti aviovaimo." Kertaakaan mies ei soittanut minulle sairaalaan kysyäkseen kuulumisiani ja kun jouduin sairaalaan, hän lähti viikonlopuksi purjehtimaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Miten yksinäiseksi tunsinkaan silloin itseni.Mutta silloinkaan en osannut suuttua siitä miten minua kohdeltiin! Mielestäni noin ei osoiteta rakkautta toista kohtaan. Tosin voinko häntä syyttää, minun rakkaushan häntä kohtaan oli kuollut jo ajat sitten.

Nyt ymmärrän, että meidän suhde oli todellakin jo niin kuollut, että ei sitä olisi herättänyt mikään. On molemmille parempi, että jatkamme elämäämme ilman toista. Minä toivon, että mies löytää onnen elämäänsä.

 Toivottavasti välimme pysyvät sellaisina, että pystymme jatkossakin puhumaan ainakin lasten asioista.