Minä olen oppinut laiskottelemaan, ehkä liiankin hyvin. Tänäänkään en ole tehnyt muuta kuin maannut sohvalla ja lukenut välillä omaa kirjaa ja välillä Antille. Kylppäri pitäisi pestä ja imuroidakin voisi, mutta teen sitten, kun on voimia enemmän. Tänään särkee päätä ja olo on vaisu. Sain sentään ruoan tehtyä ja laitettua uuniin.

On mukava elää tavallista arkea lasten kanssa. Nyt osaan nauttia siitä. On oikeastaan ollut todella satuttavaa huomata miten huonosti toiminut parisuhde ja masennus on pilannut monta vuotta elämästäni, niin että en ole nauttinut edes lapsistani. Nyt otan kai kaiken takaisin, halailen ja pussailen heitä paljon. Nautin heidän seurastaan ja jutuistaan. Ja tiedän, että tämä rakkaus mitä meidän välillä on, ei ainakaan koskaan katoa ja on aitoa. Rakastamme varmasti toisiamme juuri sellaisina kuin olemme. Poika värittää nyt vieressäni värityskirjaa ja minä kommentoin välillä ja juttelemme. Tytöllä on kaveri kylässä ja on ihana kuulla kun he nauravat :-) Arki on ihanaa kinkkukiusauksineen kaikkineen :-)