Kävimme koiran kanssa jälleen perjantaina eläinlääkärissä. Koiran vointi ei ole kohentunut, vaikka insuliiniannokset on aloitettu ja anaalialueen märkäpesäkekin oli jo parantumassa. Pari vkoa sitten otetut verikokeen tulokset osoittivat, että koiralla on Cushingin tauti eli kortisonia erittyy elimistöön syystä tai toisesta liikaa. Arvon yläraja on n.500 ja koirallamme se oli 900. Siis selvä tapaus. Myös oireet passaavat; läähätys, runsas juominen, tulehdukset (tuo anaalialue). Koiran hb oli myös laskenut ja oli nyt vain 90. Verensokeri oli 30 (norm.6). Cushingin tautiin aloitettiin lääkitys, mutta lääkäri kertoi, että tässä tapauksessa, kun on kaksi sairautta, on hoitovasteen löytäminen vaikeaa, lähes mahdotonta ja vaatii paljon kontrolleja. Puhuimme onko järkeä lähteä hoitamaan vai olisiko aika antaa koiralle nukutuspiikki.

Järjellä olen päättänyt tämän asian, että maanantaina soitan eläinlääkärille ja varaan ajan nukutukseen. Koira on jo iäkäs, en halua sen kärsivän. En halua myöskään, että tyttäremme on koko ajan huolissaan koirasta ja mahdollisesti joutuu kohtaamaan insuliinishokissa olevan koiran yksin tullessaan koulusta. Nyt koiran hoito on vielä onnistunut, kun olen lomalla, mutta maanantaina alkaa työt ja yhtälö ei toimi. Koiran pitäisi päästä pissalle neljän tunnin välein, sen vointia pitäisi koko ajan seurata mahdoll.shokin varalta ja myös uuden lääkityksen vuoksi (voi alkaa esim.oksentamaan rajusti).

Koen olevani hyvin yksin tämän(kin) asian kanssa. Olo on niin tyhjä, voimaton ja väsynyt. Tuntuu, etten enää jaksa yrittää parisuhteemme eteen. Tunteet ovat niin kuolleita :-((