Elämä on ollut yhtä vuoristorataa niin hyvässä kuin pahassa viime kuukaudet. Juhannuksena ex-mies löysi uuden naisen ja sen kuuleminen sattui ja lujaa. Luulin, että kaikki tunteet ex:ää kohtaan olisivat kaikonneet, mutta ehkä niitä oli jotain jäljellä. Tuntui kuin meidän yhteinen elämä olisi kerralla pyyhkäisty pois ja olo oli kovin hyljätty. Jos ei äitini olisi ollut tuolloin luonani, en olisi kyennyt huolehtimaan lapsista (jotka siis silloin olivat luonani). Menin kai jonkinlaiseen shokkiin; vapisin, huusin exälle puhelimessa, kiljuin ja siltä seisomalta myös kuukautiset alkoivat valumaan reisiä pitkin lattialle.

Ex on satuttanut minua monta kertaa ajattelemattomuudellaan ja itsekkyydellään. Tuntuu kuin hän olisi kuin pikkulapsi, joka ei osaa ajatella yhtään muita ihmisiä ympärillään. Minun pitäisi tämä jo tietää ja antaa olla. En voi asialle mitään.

Heinäkuun alussa muutimme siis lasten kanssa omaan kotiin, luhtítalon toiseen kerrokseen kaksioon. Asunto on juuri sopiva pesäkolo meille nyt. Nukummekin samassa huoneessa. Ja mikä parasta tämä tuntuu KODILTA. Edellisessä asunnossa sitä tunnetta ei tullut koskaan. On silti kurja katsoa miten ex antaa talon ja pihan rapistua ja ei saa aikaiseksi mitään. Mutta JEEES se ei ole enää minun murheeni. minä pääsin siitä rötisköstä pois!!

Heinäkuussa minuun otti yhteyttä myös entinen lukioaikainen ihastukseni. Juttelimme netin kautta, puhelimessa tunteja ja lopulta minä rohkaistun pyytämään häntä kahville erään työpäivän päätteeksi. Hän on ihana. Täytyy sanoa, että olen ihan mennyttä naista :-) Meidän arvomaailmat ovat samanlaiset; esim. pidämme liikunnasta, siitä, että asiat tehdään eikä jätetä roikkumaan, olemme molemmat aktiivisia kokeilemaan uusia asioita elämässä ja ennenkaikkea olemme molemmat tykästyneet toisiimme. Monet sanovat minulle, että ota varovasti ja älä kiirehdi. Miksi? Minä olen varma tunteistani, samoin hän ja meillä on mukavaa yhdessä. Tässä iässä ja onnettoman avioliiton kokeneena, en halua jarrutella. Nautin tästä suhteesta, hänestä ja meistä. Tottakai lapsia täytyy ajatella ja he menevät Hänenkin edelle. Pikkuhiljaa lapset ja Hän saavat tutustua toisiinsa. Tällä hetkellä on hyvä ja luottavainen olo. On ihanaa, kun joku huolehtii välillä minustakin ja näkee minut kauniina ja haluttavana naisena. Niin ja voin sanoa, että ne seksihalutkin tosiaan ovat tallella :-D

Opiskelu jatkuu entiseen tapaan ja parin vkon päästä menen taas Seinäjoelle. Jotenkin vain tämä yksityiselämä on nyt vienyt huomioni ja energiani ja on vaikea löytää kipinää opiskeluun. Odotan, että tilanne tästä tasaantuu ja mennään nyt tyylillä "kunhan läp menee".

Kaiken kaikkiaan olen tänä kesänä tuntenut Eläväni omaa elämääni, en vain kulkevani sen mukana.

p.s Tänään aloitan ratsastuksen . Viimeksi olen ollut hevosen selässä n.6 vuotta sitten. Jännittää hieman.