Minä odotin tältä kesältä paljon. Villeimmissä haaveissani muutimme jo yhteen Hänen kanssaan. Nyt näyttää siltä, että jopa yhteinen aika on välillä vähissä ja yhteistä lomaa emme ehkä saa kuin muutaman päivän.

 Olemme seurustelleet vuoden ja yhä vieläkin minä epäilen. Onko tämä nyt sitä rakkautta? Rakastaako hän minua? Tapamme rakastaa ovat niin erilaiset. Hän osoittaa sen konkreettisilla tavoilla; kattaa aamiaispöydän valmiiksi,ostaa lempijugurttiani kaupasta (vaikka se on kallista ja hän on pihi :-D), herää vuokseni vaikka viideltä aamuyöllä, tuo villasukat kylmiin jalkoihini...Minä pussailen, halailen, koskettelen ja sanon rakastavani ja pelkään koko ajan "hukuttavani" toisen rakkauteeni. Mutta kaiken kaikkiaan miellä on hyvä yhdessä ja edelleen minulla on suunnattoman turvallinen olo hänen kanssaan. Ja ikävä jo näin yhden päivän eron jälkeen.

Runo, jonka kirjoitin talvella.