Nyt se on ohi. Olemme päättäneet erota. Olen hakenut kunnan vuokra-asuntoa, erohakemus on jätetty ja lapsille kerrottu. Niin kauan olen tätä jo käynyt mielessäni läpi, että tämä on suuri helpotus. Tietenkin olen myös surullinen, vihainen, peloissani, mutta tiedän, että tämä on uusi alku ja meille kaikille paras ratkaisu.

Kävin eilen KodinAnttilassa ja ostin meille uuteen asuntoon (josta ei vielä edes tietoa) eteisen maton ja punaisen patakintaan. Minun kodistani tulee punainen, ruskea, valkoinen, oranssi...lämpimiä sävyjä sydäntä hoitamaan ja aivan erilainen kuin nykyinen koti viilene sävyineen.

Äsken soitin lapsen hoitajalle ja kerroin tilanteen. Hän oli järkyttynyt, ei ollut osannut yhtään aavistaa tällaista. Ehkä ulospäin kaikki on näyttänytkin hyvältyä, mutta sisimmässäni olen vuosikausia kipuillut huonoa parisuhdettamme. ja ehkä hoitajalle näyttäytyy vain isän ja äidin roolimme ja niissähän olemme hyviä :-)

Tytön opettajallekin soitin. Toivotti voimia raskaaseen prosessiin ja aikoi olla yhteydessä, jos koulussa jotain ilmenee. Eilen ihmettelin miten tyttömme jaksoi keskittyä balettiesityksen hiomiseen kaiken tämän keskellä. Hän on niin rohkea ja ihana. kannustan häntä kuitenkin näyttämään surunsa, pelkonsa ja vihansa. Kaikki tunteet ovat sallittuja!!

Nyt täytyy soittaa lastenvalvojalle ja sopia aikaa milloin menemme vahvistamaan lasten huoltosopimuksen. Lapset tulevat luokseni kirjoille, mutta asuvat vuoroviikkosysteemillä molempien luona.