Asiat muuttuvat. Joskus parempaan ja joskus huonompaan ja joskus ei tiedä kumpaan. Puhuimme taas miehen kanssa ja päätimme jälleen kerran, että ero ei ole ratkaisu. Ei ainakaan nyt. Samaa mieltä oli terapeutti. Nyt on opiskelu alkamassa ja jos tähän ero tulee päälle, niin en kestäisi, murtuisin alle. Eli taas avataan solmuja ja yritetään löytää tietä toisen luokse. Minä lopetan erolla uhkailun (joka on lapsellista) ja mies yrittää olla painostamasta minua mihinkään ja antaa omaa tilaa. Eli välirauha. Yhtämieltä olimme siitä, että meidän on päästävä kahdestaan jonnekin, edes ulos syömään, elokuviin tai jotain. Luksusta olisi koko viikonloppu yhdessä ja kummallista, minä todella nyt toivoisinkin sitä! Yhdessäoloa.

Suuri syy yhdessä jatkamiseen on lapset. Emme kumpikaan halua luopua lasten kanssa vietettävästä ajasta ja pelkäämme mitä ero heille aiheuttaisi kaiken tämän minun sairasteluni, Ronjan kuolemisen yms. jälkeen. Se voisi olla jo liikaa. lapset ovat hyvä syy jatkaa ja tehdä tästä parisuhteesta parempi. Tarjota heille turvallinen koti, jossa ei koko ajan olla lähdössä pois. Minun on otettava itseäni niskasta ja nähtävä hyviäkin asioita elämässäni. Niitä on.

Olen onnellinen, että

-minulla on kaksi ihanaa, tervettä lasta

-minä olen fyysisesti terve ja olen löytämässä taas liikunnan ilon. Nautin kehostani.'

-voin kirjoittaa

-aloitan opiskelun ja olen päässyt kirjastoon työharjoitteluun

-minulla on ihania ystäviä, joihin voin luottaa

Tänään olen onnellinen myös päiväunista. Pitkästä aikaa sain nukuttua päivällä ja olipa ihanaa. Olen myös onnellinen, kun lääkäri kehui miten mallikkaasti olen hoitanut suonikohjuongelmani eli laihduttanut ja lisännyt liikuntaa. On mukava saada kehuja :-)

Nyt täytyy alkaa hoitamaan asioita ja sekin voi olla mukavaa ;-)