Silmiä kirvelee väsymys. Huolimatta jälleen hyvistä yöunista. Huomaan, että pinnani alkaa olla tiukilla. On rankkaa olla koko ajan läsnä lapsilla ja hoitaa tätä taloa, mikä ei enää edes ole oma. En kyllä hoidakaan, kun ihan pakolliset asiat eli pesen pyykit, astiat, teen ruoat ja välillä otan rikkaimurilla keittiön pöydän alta enimmät murut. Vastuu tästä talosta ja sen siivosta on nyt miehellä, joka tosin ei näytä tekevän asioille mitään, vaan viettää kaiken vapaa-aikansa veneellä. Ärsyttää, että minä hoidan ruokakauppa asiat ja teen tosiaan ruoat ja mies vaan käy töissä ja veneellä. Tosin torstaina aikoi armollisesti tulla aikaisemmin töistä, jotta pääsen taideterapiaan.

Minä olen pakannut jo lähes kaiken mukaan otettavan ja ostanut kaiken tarpeellisen lukuunottamatta isompia ostoksia mihin ei vielä ole ollut varaa. Eilen kävin kuitenkin katsomassa valmiiksi sohvan, kerrossängyn, oman sängyn, dvd-soittimen, mikron. Imuria harkitsen raskinko ostaa kalliin Dysonin. Kaikki kyllä kehuvat sitä. Huomaan keskittyväni nyt tällaisiin konkreettisiin järjestelyihin, mikä on varmaan hyvä, jotta pysyn toimintakykyisenä. En voi nyt jäädä tunteitteni vietäväksi, kun muutto lähenee.

Ylihuomenna lähden lasten kanssa mummolaan. Tarkoituksena olla juhannuksen yli, jos vain jaksan. Lapsilla ei monestikaan ole siellä oikein tekemistä ja minä nukun huonosti, joten yleensä jossain vaiheessa alan olla tosi ärtynyt. Itse asiassa se ärtymys on jo nyt...ärähdin tytölle, kun on koko ajan purkamassa jo pakattuja laatikoita ja pojalle, kun vikisee ulosmenosta. Minä en ymmärrä noita lapsia, kun tällaisella ilmalla eivät haluaisi olla ulkona.